Richard Yates: Revolutionary Road

Nyt on kuulkaas tarjolla sellaista klassikkoa, että pidetäänpä pieni hiljainen hetki sille.

Noin.

Richard Yatesin teos Revolutionary Road ilmestyi vuonna 1961, ja vaikka vuosisataa on rullannut jo puolikas sen jälkeen, teos on yllättävän ajankohtainen. Niin vähän ihmiset, omakotitalolähiöt, ydinperheet, työelämä ja koko keskiluokkainen, länsimainen elämäntapa ovat muuttuneet. Puitteet ovat ehkä modernimmat, mutta moni pinnan alla vellova asia on ennallaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Keittiö vaikutti loogiselta kuvauspaikalta

Revolutionary Road on tarina Frank ja April Wheeleristä, aivan ihastuttavasta nuorestaparista, joka muuttaa kahden pienen lapsensa kanssa Revolutionary Hillin nukkumalähiöön.Se on myös tarina kaipuusta, täyttymättömistä unelmista ja ontoista kulisseista.

Nuorempina Frank ja April uskoivat saavuttavansa jotain merkittävää, mutta sitten todellisuus löi kasvoille ensimmäisen lapsen myötä. Frankistä tuleekin tavallinen konttorirotta, Aprilista tuleekin kotiäiti, päivät ja vuodet kuluvat. Perheen arkea rytmittävät Frankin joka-aamuinen töihinlähtö, ikävystyttävät illanvietot naapureiden kanssa, riidat, kaakeleiden jynssääminen ja näyttelijän urasta haaveilleen Aprilin surkeasti päättyvä harrastajateatterikokeilu.

Puolisoiden välinen juopa syvenee, avioelämä ahdistaa. Frank etsii helpotusta tylsään työhönsä ja turhauttavaan elämäänsä aloittamalla työpaikkaromanssin nuoren sihteerityttösen kanssa – Frank maalasi itsestään kuvaa säällisenä mutta illuusionsa menettäneenä nuorena perheenisänä, joka oli ajautunut surulliseen mutta urheaan sotaan elinympäristöään vastaan. April puolestaan kehittelee nerokkaan suunnitelman tukahduttavasta arjesta pakenemiseksi: he muuttaisivat Pariisiin ja aloittaisivat alusta, toteuttaisivat itseään, tulisivat sittenkin joksikin suureksi.

April aloittaa muuttojärjestelyt innoissaan. Tuttavaperheet pyörittelevät päitään ja kohottelevat kulmiaan. Miten lapsellinen idea! Mitä nuo oikein itsestään kuvittelevat?

Ja sitten kolmas lapsi ilmoittaa tulostaan ja sotkee muuttojärjestelyt, talouden, kaikki Aprilin suunnitelmat. April ei halua lasta, tempoilee vastaan, mutta voiko väistämättömän muka väistää?

Tragedia, sitähän ei tällaisissa tapauksissa voi välttää. Kuten antiikin tragedioissa, tässäkin hahmot pyristelevät toivottomasti karkuun kohtaloaan vain joutuakseen syvemmälle suohon ja toteuttaakseen jo ennalta asetetun epäonnistumisen.

Revolutionary Road on kenties tyylilajiltaan realismia tai naturalismia, mutta se on myös satiiri, se on murhenäytelmä, ja samalla melko hauska, kepeän tarkkanäköinen ja uskomattoman ajankohtainen.

Erityisesti naureskelin käteville työelämävinkeille:

Kuten joka päivä (tai pikemminkin niinä päivinä kun hän vaivautui käsittelemään tulevien lokeroa, sillä usein hän jätti sen rauhaan) hän yritti ensin selvittää monestako paperista oli mahdollista suoriutua eroon lukematta niitä. Osan saattoi heittää pois, osa oli hoidettu sillä että hän kirjoitti marginaaliin ”Mitä arvelet tästä?”, sutaisi alle nimikirjaimensa ja toimitti paperin edelleen Bandylle tai kirjoitti ”Näyttääkö tutulta?”, ja lähetti paperin esimerkiksi Ed Smallille seuraavaan kopperoon, mutta silloin oli vaarana, että sama paperi palasi parin päivän päästä takaisin varustettuna Bandyn vastauksella ”Otetaan työn alle” tai Ed Smallin kommentilla ”Ei näytä”. Turvallisempaa oli kirjoittaa paperiin ”Arkistoidaan” ja toimittaa se rouva Jorgensenin tyttöjen käsiteltäväksi.

Erityisesti ahdistuin seuraavista asioista (ja halusin raapia itseäni jostain keuhkojen takaa):

Aprilin ahdinko, Frankin ahdinko, perhe-elämän ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen kuvaus, kodin laittamisen, ruohonleikkuun ja muiden askareiden kuvailu – kuinka Yates saakin ne näyttämään ontoilta!

Enkä minä edes halunnut lasta, hän mietti kaivaessaan, eikö se ole kaikkein hitonmoisinta? En halunnut lasta yhtään enempää kuin April. Eikö näin ollen pitänyt paikkansa, että siitä hetkestä lähtien hänen elämänsä oli täyttynyt jatkuvana virtana asioista, joita hän ei oikeasti halunnut? Hän oli hankkinut pohjattoman ikävän työpaikan näyttääkseen, että kantoi vastuunsa niin kuin perheellisen miehen kuuluikin, ja muutti ylihintaiseen herraskaiseen asuntoon osoittaakseen kypsää uskoaan sellaisiin asioihin kuin järjestys ja hyvä terveys, hankki toisenkin lapsen todistaakseen, ettei ensimmäinen ollut vahinko, osti talon maalta, koska se oli seuraava looginen askel ja hänen täytyi todistaa itselleen, että pystyi siihen.

Revolutionary Road alkaa teatterin lavalta, kun April esiintyy huonohkossa näytelmässä. Tässäpä teille kulissit, arvon lukijat, sekä implisiittisesti että eksplisiittisesti. Tässä näyttämö, jolla esiintyvät hahmot eivät vain kykene kantamaan roolejaan kunnialla loppuun asti, eivät näytellessään eivätkä arkielämässään.

Kun he teoksen lopussa poistuvat talostaan, se jää kulissiksi seuraavalle ihastuttavalle nuorelleparille.

mentula-herkistelee

Ylläoleva kuva toimikoon kiteytyksenä. Menkää ja lukekaa! Tai katsokaa leffa. Siinä on Leonardo DiCaprio.

Yksi vastaus artikkeliiin “Richard Yates: Revolutionary Road

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s