Kirje hypoteettiselle tyttärelleni

Rakas mielikuvitustyttäreni,

olen usein miettinyt sinua, nähnyt silloin tällöin unta. Miettinyt, kuinka hieno sana tytär oikeastaan on sanana.

Tiedän jo nyt fragmentteja elämästäsi. Jossakin vaiheessa kohtaat ensimmäisen pettymyksesi, katsot sitä hölmistyneenä, etkä tiedä, miten käsitellä sitä. Minäkään en voi käsitellä sitä puolestasi, pehmentää. Opettelet sen itse.

Ennen ensimmäistä isoa pettymystä opit asioita, kuten kävelemisen, puhumisen ja lukemisen, kasvat itseksesi. Ja sitten sinusta tulee se, joksi olit muutenkin jo tulossa. Uusi, tuntematon, avaruus.

Vaikka sinua ei ole olemassa, yritän tehdä valintoja hyväksesi. Rakentaa maailmaa, jossa sukupuolesi ei määrittäisi sitä, miten sinuun suhtaudutaan. Jossa tyttöytesi ei osoittaisi sitä, millaisia leluja sinulle ostetaan, millaisiin leikkeihin sinut opetetaan, mistä sinut ohjataan kiinnostumaan.

Jotta sinulla olisi roolimalleja ihmisistä, jotka voivat olla matemaatikkoja, yritysjohtajia tai hyviä vanhempia, mitä ikinä itse haluavat, sukupuolesta riippumatta. Että et ikinä kuulisi, ettet voi tehdä jotain, koska olet tyttö.

Että et ikinä kuulisi yhtäkään naisen logiikka -vitsiä, etkä ikinä itse laukoisi mitään vastaavaa, miehistä, naisista, muunsukupuolisista, kenestäkään.

Että et joutuisi istumaan ja kuuntelemaan, kuinka sinun tulisi olla äiti ja vaimo, hoivata. Jos et halua niitä rooleja, sinun ei tarvitse niitä ottaa. Jos haluat, olet niissä varmasti yhtä loistava kuin muutenkin, koska sinä olet hyvä.

Haluaisin, että kehosi olisi väline, mielesi koti, eikä kenenkään objekti. Että et ikinä katsoisi peiliin ja ajattelisi vikojasi tai kommentteja ulkonäöstäsi. Että et ikinä joutuisi miettimään pituutta-leveyttä-syömistä-rintojen kokoa-epäsymmetrisiä kasvonpiirteitä-kelpaamista. Että olisit tässä maailmassa itsenäsi, seesteisesti.

Että olisit tyyni ja vakaa, kestävä, notkea.

Haluaisin, että maailma olisi sellainen, jossa sinun ei tarvitsisi pelätä kulkea yksin, jossa et pelkäisi mitään. Jossa kukaan ei pelkäisi.

Että kukaan ei sanoisi tyttö syntyi tyhjä syntyi.

Koska sinua ei ole, jäät tähän tekstiin. Tässä todellisuudessa minä pidän huolta muiden tyttäristä, kummilapsistani, ystävistä, kerron teille, että pystytte mihin vaan, että olette mahtavia, viisaita, lempeitä, rohkeita, mitä vaan ikinä haluatte olla.

Ihmisiä, hyviä.

PMMP:tä lainaten: sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta!

Yksi kommentti artikkeliin ”Kirje hypoteettiselle tyttärelleni

  1. Paluuviite: That’s not me | Kohtisuora

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s