Vanhassa päiväkirjassani on tunnelmakuva muutaman vuoden takaa:
”27.8.2014
Ukkospuuska Torkkelinmäellä, pidin sadetta puun alla. Kadut lainehtivat, aurinko paistoi taivaan toisella reunalla. Olin juonut lasillisen pahaa, halpaa punaviiniä.
Lopulta kyllästyin odottamaan ja kahlasin Suvilahden tulvivan asvalttikentän läpi kotiin, annoin veden tulla kenkieni läpi, otin sen vastaan.
Katsoin kaupunkia sadeverhon takaa ja ajattelin, etten rakasta mitään kuten Helsinkiä.”
Rakkauteni pitää edelleen paikkansa.
Helsinki, sinä otit minut vastaan, kun olin nuori, eksyksissä ja keskenkasvuinen. Olit näyttämönä opiskeluvuosille, etsimiselle, varttumiselle. Annoit minulle kodin, paikkoja, joihin mennä.
Kohtelit hyvin, syleilit.
Paluuviite: Nainen voi lähteä Vesilahdesta, mutta Vesilahti ei lähde naisesta | Kohtisuora