Palautetta vuosien varrelta

Muuttolaatikoiden kaivelu inspiroi kaikenlaiseen vanhojen muisteluun. Neuvolakortti, peruskoulun luokkakuvat, todistukset ja stipendit ovat dokumentti siitä, että yhteiskunnan jäseneksi on kasvatettu ja kasvettu.

Minua on mitattu, tarkasteltu, asetettu käyrille. Arvioitu. Nelivuotiaana olen ollut pitkä, hoikka ja reipas tyttö. Ja puhelias. Siinä on asetettu minälle raamit!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Peura ajovaloissa vai sittenkin yhteiskunnan jäsen ysärillä?

En ikinä ollut päiväkodissa, koska lama ja kotiäidit. Minua ei ole varhaiskasvatettu sillä tavalla, että siitä tehtäisiin suunnitelma ja että etenemisestäni saisi säännöllisesti palautetta. Kukaan ei ole sanellut, mitä minun pitäisi oppia ja osata, kukaan ei ole normittanut minua silloin. Ehkä juuri siksi minulla on edelleen vääränlainen kynäote, rajalliset taidot askartelussa ja pohjaton halu kyseenalaistaa.

Ja huonot pöytätavat.

Peruskoulu, tuo kansakuntamme ehtymätön traumavarasto, kerrytti tietenkin kasan arvioita minusta ja käytöksestäni, käsialastani, olemisestani, kelvollisuudestani yksilönä. Koska olen huumorintajuinen tyttö, ajattelin tässä jakaa osan palautteesta, jota olen osakseni saanut niinä vuosina, joina minua on kasvatettu yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi:

  • Käsialan kaltevuudet horjuvat. Melko paha juttu?
  • Eihän sitä nyt tuollaista sanota lehtihaastattelussa! Tarina vaatii taustoitusta: Kävin kerran diskossa, kyseessä taisi olla Selvä perjantai -tapahtuma, johon pääsi sisään olemalla selvä. Hurraa! En tanssinut, mutta mökötin kyllä jossain naulakoilla. Paikallislehden toimittaja kävi haastattelemassa ja kyselemässä, miten ilta on sujunut. Vastasin, että en oikein tykkää tästä musiikista enkä osaa tanssia. Tässä mediakoulutusta jälkipolville: vastaus oli väärä!
  • Kyllä sinun tyttönä pitäisi ymmärtää! Ja silti en ymmärtänyt pitää pojista koostuvaa ryhmätyöryhmääni herran nuhteessa vain siksi, että olen tyttö. Aijaijai, käytösnumerohan siitä alkaa ropista alas. Minun vai poikien? Minun.
  • Saila on ihan kiva tyttö muuten, mutta kun se kiroilee niin paljon.
  • Voisit nyt joskus edes viitata. Voisin.
  • Tilanne: ammatinvalinnanohjauksen tunti kasiluokalla. Palaute: kommentti luokkatoverilta: sä voisit perustaa lauta oy:n. Olenko mä missannut kutsumusammattini? Voinko mä vielä vaihtaa?

Tulinko näistä valmiimmaksi ihmiseksi? Tuskin. Opinko jotain? En juurikaan. Nauroinko ääneen näitä muistellessani? Kyllä. Joten tässä kaikille vertaistukea: jos kynäotteesi on väärä, se ei haittaa kovinkaan paljoa. Saatat saada patin nimettömään sormeesi tai kätesi voi väsyä helpommin, mutta on sitä elämässä pahempiakin taakkoja kannettavaksi.

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Palautetta vuosien varrelta

  1. Paluuviite: #Blogisitarina -haaste | Kohtisuora

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s