Aila Meriluoto: Peter-Peter (Erään rakkauden asiapaperit)

Aila Meriluodon teos Peter-Peter (Erään rakkauden asiapaperit) ilmestyi vuonna 1971. Vaikka biografinen tapa lukea ja tulkita kirjallisuutta on jokseenkin kyseenalainen, tämän teoksen kanssa sitä ei voi välttää. Ei varsinkaan siksi, että Meriluoto on itse paljastanut Peter-Peterin henkilöiden pohjautuvan häneen ja runoilija Ivar Grünthaliin.

Peter-Peter asettuu myös osaksi Meriluodon päiväkirjateosta Vaarallista kokea, pyörittää samoja teemoja, syventää niitä. Siksi Peter-Peter saa kunnian täyttää lukuhaasteen kohdan 14: tositapahtumiin pohjautuva kirja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten vaistonvaraisesti ja sokeasti minä menin suhteisiini, oikeastaan ilman mitään reaalista mahdollisuutta selvitä niistä…

Teoksen päähenkilö, leskeksi jäänyt Sanna on muuttanut Suomesta Ruotsiin lastensa kanssa. Sanna kärsii ulkopuolisuuden tunteesta, hakee paikkaansa ihmissuhteissa ja maailmassa. Sannan ja Peterin rakkaustarina saa alkunsa, kun Sanna kirjoittaa Peterille pyytääkseen häntä puhumaan kulttuuritapahtumaan. Sannan ja Peterin välille syttyy intensiivinen kirjeenvaihto. Kirjoittaminen, kulttuuri ja emigranttius yhdistävät heitä, ja kirjeenvaihto syvenee.

Sanna käy läpi kirjeissään entisiä ihmissuhteitaan ja itseään, avautuu kirje kirjeeltä enemmän. Hän kirjoittaa Peterille yökaudet, ja kirjoittamisen rinnalla pyörii arki: työ kirjastossa, neljä lasta, satunnaiset iltariennot. Myös Peterillä on perhe; vaimo ja kaksi lasta. Kaikesta huolimatta teksti johtaa uuteen tekstiin, rakastumiseen, tapaamiseen ja tietenkin seksiin.

Meriluoto kuvaa naisen seksuaalisuutta ja halua estottomasti, ja sai tällä tietenkin aikaan pienoisen kohun noina vanhoina hyvinä aikoina. (Koska mikä onkaan järkyttävämpää kuin seksistä pitävä nainen…?!)

Olen miettinyt tätä, rakastumista. Että yhtäkkiä elämä on täynnä merkitystä, asiat ja esineet ikään kuin omavaloisia: selkeitä ja syviä. Ja sitten kuitenkin jossain pohjalla kapinoi. Koska se merkitys on jotenkin rajoitettu – ehkä se vain siitä syystä pystyykin olemaan niin intensiivistä. Ajattele, sinulla on nyt valta haavoittaa minua syvästi.

Koska jo takakansi ja kaikki ennusmerkit kertovat, miten tarinassa käy, kerron minäkin: kaikki päättyy äkkiä, yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Peter katoaa, jättää vastaamatta kirjeisiin ja puheluihin. Valitsee perheensä, jättää toisen naisen osaan tyytyneen Sannan selviytymään.

Ja Sannahan selviytyy, jää yksin ihmettelemään, käsittelemään vihaansa. Romanssi, joka merkitsi eristäytyneelle ja ulkopuolisuutta tunteneelle Sannalle luovaa virittäytymistä ja valtavaa jäidenlähtöä, päättyy, jättää haukkomaan henkeä, tyhjän päälle.

Kirjeet jäävät vaille vastausta, lopulta lähettämättä. Kirjeiden lisäksi teoksessa on Sannan päiväkirjamerkintöjä ja romaanikatkelmia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä olen tullut ihan liian riippuvaiseksi tästä kaikesta, melkein hirvittää. Elämä alkaa sotkeutua jotenkin, juuttua, en pidä tästä. Luulen että käytän jollain tavoin väärin rakkauttani, panen sen varaan liian paljon.

Meriluodon kyky kuvata tunteita ja reflektoida (itseään) on häikäisevä. Teoksen lukeminen vääntää välillä vatsaa, tekee olon kiusalliseksi; kuin itseään katsoisi, kuin omia tunteitaan lukisi. Että joku tämänkin tunteen on havainnut ja sanoiksi pukenut.

Koska teos rakentuu Sannan kirjeistä ja muista hänen teksteistään, Peterin näkökulma jää sanoittamatta. Pääteltäväksi. Fokuksessa on naisen näkökulma rakastumiseen ja haluun, toisen naisen osa ja hämmennys, osittain naiivikin rakkaudenkaipuu.

En moiti lainkaan teoksen kirjallisia ansioita. Teksti on tarkkanäköistä, kirkasta. Rakenne hienosti kolmeen näytökseen jaettu.

Mutta ne ajatukset, joita päässä pyörii lukiessa: nainen, miksi sinä suostut tuollaiseen? Miten päätä pahkaa rakastuminen saakaan aikuisen naisen jättämään lastensa hyvinvoinnin toiselle sijalle, kuvittelemaan typeryyksiä, laittamaan itsensä niin alttiiksi? Miksi me käyttäydymme kuin idiootit rakastuessamme?

Kiusallisen inhimillistä.

Kiitos siis kaikesta tarkkanäköisyydestä, nolojen ja naiivienkin tunteiden dokumentoinnista, ihmisyydestä. Mutta silti: vähän itsekunnioitusta nyt, nainen! Oikeesti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s