Kävin vanhoilla hoodeilla, tein havaintoja. Lapsuudenmaisemissa kaikki näyttää pienemmältä. Kirjasto on pieni, pihapiiri on varmaankin kutistunut sen sijaan, että minä olisin kasvanut. Mäki, joka tuntui raskaalta pyöräillä, onkin vain pieni nyppylä.
Koulun piha on pieni, keskusta hiljainen.
Lapsuudenkodin puulattia on tummunut, vuodet ovat piirtäneet lommoja mäntyyn. Pianossa oli silti melko hyvä vire.
Täältä minä olen kotoisin, enkä tiedä, olenko itse kasvanut vai onko kaikki vain pienentynyt.
Mutta on asioita, jotka pysyvät eivätkä kutistu: vuodenajat, se, että olen paha suustani ja kissat. Hiljainen kylänraitti, kylvöt, kynnöt.
Täältä minä olen tullut, mutta sitä en aina tiedä, mihin lopulta olen menossa.
