Viikonloppuna kunnostin polkupyöräni, nyt olen lähinnä pyöräillyt. Kuunnellut soran rahinaa renkaiden alla, jatkanut eteenpäin. Pyöräillyt luonnonsuojelualueille ja puistoihin ajattelemaan, saanut itseni kiinni hymyilemästä kesken polkemisen.

Olen myös tehnyt havaintoja, olenhan havaitseva ihminen:

• Mutaisessa maassa pyöräilyssä on jotain upeaa ja rehellistä. Se tuntuu hyvältä, vähän kuin oikealta työltä, konkreettiselta.
• Muuttolinnut palaavat, ja jos nukkuu ikkuna auki, kuulee unen läpi, kuinka ne keskustelevat läpi yön.
• Pellot paljastuvat lumen alta ja näyttävät meille, että kykenevät jälleen kantamaan uuden sadon.
• Minä ajattelen paljon, enemmän kuin yleensä. Olen ajatellut, mitä kaikkea ihmisen pitää ymmärtää ja osata itse käsittää ja päättää, minkä voi jättää ymmärtämättä, sattuman tai kohtalon varaan. Olen ajatellut, miksi sitä välillä miettii nimiä lapsilleen, joita ei edes ole.
• Vantaa on sula ja virtaa hitaasti yhtä ruskeana kuin aina ennenkin.
• Sian Dressed in Black on ehkä maailman paras biisi.

Oi Suomen kevät, sinun sulat jokivartesi. Olet niin ruma, mutta silti minä otan sinut rakkaudella vastaan. Mitään täydellistä en haluaisikaan.