David Nicholls: Kaikki peliin

David Nicholls repii Kaikki peliin -esikoisteoksessaan (2003) huumoria yliopistomaailmasta, epävarmojen parikymppisten toistuvista noloista tilanteista ja luokkaeroista. Tunnetuin Nichollsin teos lienee aikaisemmin lukemani Sinä päivänä, josta tehtiin samanniminen elokuvakin.

Sinä päivänä näyttää myös olevan temaattinen sisarteos Kaikki peliin -romaanille. Niille molemmille on yhteistä 1980-luvun jälkipuoli, yliopistoelämä, luokkaerot ja luokkarajat ylittävä ihmissuhde.

Kaikki peliin -teoksen päähenkilö on työväenluokkainen Brian, joka on innossaan aloittaessaan yliopisto-opinnot ja päästessään pois junttikavereidensa luota. Yliopistossa hän iskee silmänsä yläluokkaiseen ja kauniiseen Aliceen. Alicen valloittaminen ei olekaan aivan mutkatonta, vaan se vaatii viimeisten rahojen hassaamista ravintolaillalliseen, laajaa yleissivistystä ja lukemattomien nolojen tilanteiden sietämistä.

Brianin taktiikka Alicen hurmaamiseksi on yksinkertainen: hän liittyy opinahjonsa joukkueeseen, joka kilpailee kansallisessa yliopistovisa-nimisessä mittelössä. Miten sitä nyt muuten tehdään vaikutus kuin laajalla yleissivistyksellä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirja on kepeä, dialogivetoinen ja hauska. Se ei ole syyttä viihderomaanien osastolla kirjastossa. Kyse ei todellakaan ole mistään maailmankirjallisuuden klassikosta, mutta kelvollisesta viihdekirjasta kylläkin.

Erityisesti hymähtelin yliopistomaailman kuvaukselle. Kampuksen flaijereita jakelevat vasemmistoälyköt näyttävät aina vitun vihaisilta ja opiskelijabileiden teemat ovat yhtä aivottomia kuin nykyäänkin (kenen mielestä lutkat ja papit on hyvä ja ainutkertainen idea?!).

Brianin kuvitelmat yliopistoelämästä ovat idealistisia ja niin kovin tuttuja: opintojensa alussa hän haaveilee oppivansa kuuntelemaan pianosonetteja, arvostamaan hienoja viskejä sekä modernia jazzia. Brian haaveilee itsevarmasta ja huolettomasta sivistyssanojen viljelemisestä, radikaalien, humaanien ja perusteltujen poliittisten mielipiteiden omaksumisesta, laajasta lukeneisuudesta ja kuolleiden kielten osaamisesta.

Minäkin taisin aikoinaan kuvitella, että yliopisto maagisesti muuttaisi minut sivistyneeksi ja tiedostavaksi kulttuuripersoonaksi. Siksi Brianin kuvitelmat niin kovasti naurattavatkin.

Hyvä bussikirja tämä on!

Yksi kommentti artikkeliin ”David Nicholls: Kaikki peliin

  1. Paluuviite: David Nicholls: Varamies | Kohtisuora

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s