Juhani Aho: Yksin

Valitsin Juhani Ahon vuonna 1890 julkaistun Yksin-teoksen kirjastosta kahdesta syystä. Ensimmäinen oli klassikonkaipuu, toinen ajatus lukuhaasteen edistämisestä. Helmet-kirjasto kun listaa ohuiden kirjojen maraton -sivulla, että Yksin kuuluu nopealukuisten kohdalle.

Niin se todella kuului. Muutamassa tunnissa kirja on lukaistu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksin kuvaa kyynistynyttä, keski-ikäistyvää miestä, joka lähtee Suomesta Pariisiin. Taakse jää ystäväperhe, ja erityisesti perheen juuri aikuistunut Anna-tytär, johon päähenkilö on toivottomasti rakastunut.

Kertoja haaveilee Annasta niin Suomessa kuin Pariisissakin, mutta joutuu pettymään rakkaudessaan.

Yksin on täynnä päähenkilön sisäistä monologia, havaintoja, tarkkailua ja ympäristön kuvausta. Helsingin ja Pariisin kuvaukset viehättävät, kielikuvat ovat osuvia. Kaupungin sykkeen keskellä kertoja tuntee itsensä yksinäiseksi, ja lopulta päätyy tietenkin bordelliin.

Tietenkin. Koska dekadenssi. (Nykylukijaa moinen ei kuitenkaan kovin paljon hätkähdytä.)

Parasta antia olivat painokseen liitetyt aikalaiskritiikit:

”Tähän aikaan, jolloin paljon uusia kirjoja ilmestyy ja kirjan nimestä, jopa vaikka puolet sisällöstäkin lukisi, ei voi arvata mitä saastaa loppu saattaa sisältää, olisi hyvä että jo nimilehdellä ilmoitettaisiin että sisällös on pornografillista laatua. Silloin ei ainakaan tietämättänsä rahojansa tuhlaisi.” (Uusi Suometar 27.11.1890)

Yksin ei ole parasta Ahoa, mutta se sopii nopeaksi tunnelmapalaksi.

 

3 kommenttia artikkeliin ”Juhani Aho: Yksin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s