Anya Ulinich: Petropolis

Joskus törmää aarteisiin, kun niihin vähiten uskoo törmäävänsä. Minä törmäsin tähän aarteeseen jätehuoneessamme viedessäni sinne roskia. Anya Ulinichin huikea esikoisteos Petropolis nökötti kierrätyshyllyssämme odottamassa, että joku tarttuisi siihen. Ja minä tartuin, tartuin, liikutuin ja pakahduin.

Teoksen sankaritar on Sasha Goldberg, tummaihoinen juutalaistyttö, joka varttuu mallikaupungissa nimeltä Asbesti 2. Asbesti 2 sijaitsee Siperiassa, jossa juodaan vodkaa, syödään suolakurkkuja ja kuollaan nuorina. Sashan epäonneksi kaikki Asbesti 2:ssa ovat vaaleita ja suoratukkaisia, eivät hänenkaltaisiaan tummaihoisia kiharapäitä.

Sasha ei sovi joukkoon koulussa. Hän ei sovi myöskään taitoluisteluun, voimisteluun tai viulutunneille, joille hänen äitinsä Lubov yrittää häntä epätoivoisesti sijoittaa. Sen sijaan Sasha rakastuu työttömään, alkoholisoituneeseen taiteilijaan, tulee raskaaksi ja karkaa teini-ikäisenä Arizonaan postimyyntimorsiameksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos Asbesti 2:ssa asiat saivat absurdeja käänteitä, eivät absurdit tapahtumat ainakaan vähene Yhdysvalloissa. Sasha kyllästyy postimyyntivaimon osaan, livistää mieheltään ja lähtee etsimään vuosia sitten Yhdysvaltoihin loikannutta isäänsä. Matkansa varrella Sasha päätyy ensin rikkaan juutalaisperheen kartanoon hyväntekeväisyyskohteeksi, tai lemmikiksi, ja vihdoin isänsä luo Brooklyniin.

Lopulta Sasha saa oleskeluluvan, työpaikan ja oman asunnon. Vuodet vierivät, 1990-luku käy loppuaan, Asbesti 2 kaukana Siperiassa kuihtuu ja köyhtyy entisestään.

Ja Sasha aikuistuu.

Petropolis on huima satiiri, jossa yhteiskunnat näyttävät mielipuolisilta ja ihmishahmot kaikessa järjettömyydessään syvästi inhimillisiltä. Teos on kehitysromaani, jossa käsitellään suuria teemoja: rasismia, toiseutta, ulkopuolisuutta ja luokkayhteiskuntaa. Rakkautta ja äitiyttä. Aikuiseksi kasvamista, maahanmuuttajuutta ja Neuvostoliiton jälkeistä aikaa. Elämää.

Ulinichin huumori on mustaa ja terävää, ihmiskuvaus tarkkaa ja oivaltavaa. Hän on kirjoittanut teoksen, joka on sekä hysteerisen hauska että syvästi koskettava. Petropolista ei malta laskea käsistään, ja kun sen lopulta laskee, on syvästi liikuttunut ja vaikuttunut.

Jos näin hienoa kirjallisuutta voisi lukea päivittäin, ei tarvitsisi paljon muuta.

Yksi kommentti artikkeliin ”Anya Ulinich: Petropolis

  1. Paluuviite: Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi | Kohtisuora

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s