Sunnuntai on muodostunut yhdeksi lempipäivistäni, vaikka aikaisemmin kärsin kroonisesta sunnuntaiahdistuksesta.
Olen ottanut tavaksi viettää sunnuntaita kahviloissa kirjoittamassa. Suosikkipaikkani aukeaa aikaisin, on sopivan nuhjuinen ja tarjoilee kahvia isoissa kupeissa. Taustalla soi epämääräinen sekoitus 90- ja 00 -luvun hittejä. Tämän aamun soittolista on sisältänyt mm. Mobyä, Coldplaytä ja U2:sta.
Minulle riittää paha kahvi ja kuluneet penkit, koska jokin konstailemattomassa renttuglamourissa saa olon tuntumaan kovin kotoisalta.
Mahtavinta on katsella heräävää kaupunkia. Ihmisiä, jotka ovat vasta palaamassa juhlista, ihmisiä, jotka raahustavat aikaisin auenneeseen lähikauppaan. Hiljaisia katuja ja verkkaista liikennettä, olemista.
Ihanaa sunnuntaita kaikille!
Kahvilan kuvauksesta tulee ihan mieleen 90-luvun New Yorkiin sijoittuvat TV-sarjat 🙂 Mikäs paikka on kyseessä?
TykkääTykkää
Moikka – ja kiitos kommentistasi 🙂 Kyseessä on Kaisaniemen Steam coffee. Se on sopivan nuhjuinen ja ajaton, seinissä on naarmuja ja tekonahkapenkit ovat kuluneita. Lisäksi kitkerää kahvia saa valtavissa kupeissa!
TykkääTykkää
Käyn samassa paikassa kirjoittamassa 🙂 Tykkään myös loosseista, aina yhtä yllättävästä soittolistasta ja että teetä saa ison pannullisen kerralla. Mukava blogi sinulla! 🙂
TykkääTykkää
Heippa Mariia ja kiitos kommentistasi! Steamissa on kyllä jotenkin ajaton fiilis, ja sinne mäkin usein päädyn läppärini kanssa 🙂
TykkääTykkää