Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Luin Pauliina Rauhalan Taivaslaulun jo keväällä, mutta siitä kirjoittaminen jäi työkiireiden jalkoihin. Kirjan tarina pysyi kuitenkin mielessä kauan.

Taivaslaulussa kerrotaan vanhoillislestadiolaisen avioparin, Viljan ja Aleksin sekä heidän lastensa, tarina. Rakastumisesta on lyhyt matka avioliittoon ja hiljalleen kasvavaan lapsikatraaseen.Lyhyt matka on myös uupumiseen ja vaikeisiin ratkaisuihin: miten elää yhteisössä, joka kieltää ehkäisyn, kun kasvava lapsilauma uuvuttaa ja pelottaa?

Kevättalvi

Kevättalven taivas ja katoavat jäät – kirja palautui kirjastoon ennen kuin näppäsin siitä kuvan.

Eniten teoksessa koskettivat runollinen kieli, intertekstuaalisuus ja vahva ruumiillisuuden kuvaus. Nuori Vilja on kehonsa armoilla, seuraa kuukautisiaan ja niiden poisjäämisiä, kestää raskauksia ja synnytyksiä. Naiseus ja minuus katoavat äitiyteen ja epätoivoon, yhteisön tarjoamaan ahtaaseen rooliin.

Vilja ja Aleksi ovat vaikeiden ratkaisujen edessä, kun vastakkain ovat jaksaminen ja yhteisön tiukat normit. Vaikeusista huolimatta suurimmaksi nousee kuitenkin lopulta rakkaus, mikä tekee kirjan tarinasta lohdullisen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s