Myöhäisherännyt

Ruotsissa ne vaan osaavat. Aikaisemmin julistin täällä rakkauttani Mapein Change-viisuun, nyt olen (vihdoin) rakastunut Kentiin. Erityisesti Isolaan. Se säestää nykyään niin monia hetkiä: työmatkoja, venyttelyä, tämän tekstin kirjoittamista.

Miten minä sen vasta nyt löysin? Olenko pudonnut johonkin sukupolvien väliin?

Isola ilmestyi vuonna 1997. Silloin olin hädin tuskin ala-asteella. En totisesti asunut opiskelijayksiössä enkä katsellut pimenevän kaupungin valoja ohuiden verhojen lävitse. En fiilistellyt Om du var häria tai 747:ä ja katsellut sadetta, joka valuttaa katupölyä pitkin ikkunalasia. Minä asuin maalla, kävelin kouluun upottavia sorateitä pitkin enkä ollut koskaan käynyt Helsingissä.

kuulokkeet

Nu är jag här, jossain sukupolvien välissä. En tavoita niitä, jotka asuivat yksiöissään ja kuuntelivat tätä levyä lähes 20 vuotta sitten. Olen toisessa ajassa.

Joten hei te, jotka löysitte Isolan minua ennen: Miksi ette kertoneet siitä aiemmin?! Toivottavasti elämänne soljui levyn tahdissa juuri niin seesteisesti kuin halusitte. Nyt olen yksi teistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s